Tutustumisleikkejä

Kolmas sunnuntaini Ranskassa on juuri parhaimmillaan. Lämpötila on ihanteellinen, 25 asteen luokkaa ja ihan oikeasti talon terassilta voin ihailla Alppeja. Samalla harjoittelen kelvollisen blogimerkinnän kirjoittamista ja syön kanelinmakuista lähitehtaan jäätelöä. Kahdessa viikossa on tapahtunut paljon... En voi sanoa, että olisin sisäistänyt, että vietän seuraavat 11kk elämästäni näissä maisemissa. Paljonko se muka on? Nyt kaiken ollessa vielä uutta ja vierasta ei oikeastaan voi elää kuin päivä ja tilanne kerrallaan. Tekemäni sukellus on kieltämättä ollut jännittävä; ihmiset, tavat, kieli ja paikat - kaikki on uutta. Monet asiat ovat kuitenkin loksahdelleet paikalleen jo parissa viikossa: tiedän jo, missä on laastareita, kun sormi jää laatikon väliin, miten toimia autokorjaamossa, kun rengas puhkeaa,  mistä saa parhaat ranskalaiset ja milloin on päiväunien aika. Tiedän milloin ja missä ranskan kielen tuntini pidetään, missä säilytetään muffinssivuokia ja missä nettiyhteys pienimmällä todennäköisyydellä temppuilee. Kolmelapsisen, nuorekkaan perheen arki on hektistä mutta rutinoitua. Ihanan leppoisaan sunnuntaihin uppoutumista on hyvä nyt ryhdittää hyppäämällä lenkkareihin. A bientôt!